Idealistista kapitalistiksi

 

 

Perjantai todellakin alkoi hyvin. Heräsimme Spytkowicen pienessä kylässä Puolan puolella lähellä Slovakian rajaa. Olimme jääneet yöksi kylän karczman parkkipaikalle, koska tuon vankasta hirrestä rakennetun perinteisen puolalaisen ravintolan arkkitehtuuri oli liian kiinnostava ohi ajettavaksi.

Selvisi, että rakennuksen oli piirtänyt Czeslaw Rusnak -niminen mies. Hän myös omisti paikan, kuten kaikki muutkin rakennukset ja tuotantotilat lähihehtaarien alueella.

Mies oli lähellä kuuttakymmentä ja osoittautui tuotteliaaksi kuvataiteilijaksi. Nyt hän oli kuitenkin kainaloitaan myöten kiinni hirsitalobisneksessä. Hän työllisti kuutisenkymmentä työntekijää ja tuotti talotehtaassaan hirsirakennuksia kaikkialle Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

-Synnyin, kasvoin ja vartuin kommunismin aikana. Olin idealisti, josta sitten tuli kapitalisti, kertoi Czeslaw Rusnak.

Vähän myöhemmin hän vakuutti olevansa edelleen enemmän taiteilija kuin bisnesmies ja palaavansa takaisin taiteen pariin, kunhan saa firman siirretyksi kaksoispojilleen, jotka jo ovat ottamassa hommat hanskoihinsa.

Tämän puolalaisen idealistikapitalistin tarina osoittautui samaan aikaan ainutlaatuiseksi ja hyvin tavanomaiseksi.

Hän oli lähtenyt nuorena miehenä Puolasta ja mennyt taiteilijana Pariisiin ja sieltä Amsterdamiin, josta oli jatkanut matkaa USA:han. Chigago oli luonnollinen päämäärä, sillä siellä arvioidaan olevan yli 5 miljoonaa puolalaista. Siellä verkostot ovat valmiit, sinne on helppo sukeltaa, sillä lähes jokaisella puolalaisella on kaupungissa jonkin asteinen sukulainen.

Czeslawin tarkoitus oli tietenkin tienata rahaa ja tulla takaisin kotikyläänsä, jossa hänen sukunsa on asunut jo vuosisatojen ajan. Hän palasikin, kuten oli itselleen luvannut, tehtyään lopulta seitsemän Amerikan keikkaa.

Spytkowicessa ei ollut aiemmin mitään. Ja kun Puola riuhtaisi itsensä vapaaksi Neuvostoliiton niskalenkistä, kylä ei ainoastaan näyttänyt, vaan oli syrjäinen ja köyhä, mutta toimeen tultiin. Venäjällä tällaisia kyliä kutsutaan perspektiivittömiksi, kyliksi vailla tulevaisuutta oleviksi.

Mutta Spytkowice on Puolassa, ja puolalaiset toimivat. He tietävät, että leipä on ansaittava työllä, ja jos työtä ei ole, sitä on luotava.

Kun kaikki muuttui, oli pakko ryhtyä ajattelemaan rahaa, sanoo taitelija nyt.

Juuri tämän prosessin tuloksena Czeslawista on tullut kylän mahtimies. Samassa kylässä ja vastaavanlaisissa pikkukylissä sen ympäristössä on myös monia muita lähes identtisiä tarinoita. Pienissä yrityksissä tuotetaan sahatavaraa, huonekaluja, ikkunoita ja ovia ja tehdään niihin koristepuusepän taitoja vaativia yksityiskohtia.

Tutustuessamme Czeslaw Rusnakiin kohtasimme myös yhden hänen asiakkaistaan, gdanskilaisen insinöörin ja hänen vaimonsa. He olivat tekemässä sopimusta komeasta hirsitalosta, joka pystytetään maaseudulle lähelle Gdanskia.

Sadankahdenkymmenen neliön hirsirakennus maksaa paikalleen pystytettynä Arnold ja Jadwiga Kanialle 100 000 euroa. Insinööri Kania on ollut aiemmin aktiivinen purjehtija, mutta nyt suuri merikelpoinen purjevene on myyty. Ja koska Kania on työskennellyt paljon ulkomailla, muun muassa Suomessa ja Kiinassa, talo irtoaa helposti venerahoilla ja ulkomaan ansioilla.

Czeslawin porukka pystyttää talon kesäkuussa kolmessa viikossa. Sen jälkeen Arnold ja Jadwiga muuttavat sisään ja aloittavan uuden jakson elämässään sillä Arnold on jäämässä eläkkeelle. Pariskunta on selvästi innoissaan.

Innoissaan oli myös Czeslaw, jonka viimeisimmän maalausjakson työt ovat huutaneet synkkyyttä.

Nyt hän uskoo, että uusi taiteen tekemisen kausi tuo mukanaan myönteisemmän sävyn töihin. Hän on tehnyt bisnestä pakon edessä, mutta taide ja perhe ovat hänelle kaikkein tärkeimmät. Niin sanoo sydämellään ekspressionistisia töitä maalaava idealisti.

Pentti Väistö

 

 

3 Responses to Idealistista kapitalistiksi