Artikkelit

Ilmapiiri kiristyi Balkanilla

 

 Kenraaleiden vapauttaminen lisäsi kroaattien uskoa    tulevaisuuteen, Serbiassa on vaadittu jopa EU-neuvottelujen lopettamista.

 Tuula Koponen ja Pentti Väistö

 Omis, Kroatia

Toisen riemu on toisen raivo. Se mikä sai kroaatit juhlimaan, pani serbit kiristelemään hampaita.  Kahden kroaattikenraalin tuomioiden peruuttaminen ja välitön vapauttaminen Haagista on kiristänyt ilmapiiriä Balkanilla.

Kroaattikenraaleiden vapauttamisella saattaa olla vakavia seurauksia koko Länsi-Balkanin vakauttamisprosessiin.

Serbia tuntee itsensä jälleen nöyryytetyksi ja odottaa nyt ärtyneenä, vapauttaako Haagin kansainvälinen tuomioistuin lähiaikoina myös yhden Kosovon vapautusarmeijan sodanaikaisista komentajista, Kosovon pääministerinäkin olleen Ramush Haradinajn. Päätöstä odotetaan lähiviikkoina.

Kroatian lippuja on poltettu eri puolilla Serbiaa, ja maan varapääministeri Suzana Grubiesic peruutti alkuviikosta jo aiemmin sovitun työmatkansa Zagrebiin vedoten ilmapiirin kiristymiseen.

–Meidän olisi opittava elämään hyvinä naapureina. Se ei kuitenkaan onnistu ennen kuin serbit tunnustavat, että Kroatia taisteli itsenäisyytensä puolesta. Vukovarin verilöylystä ja Krajnan vapauttamisesta ei voi edes puhua samana päivänä, sanoo kroatialainen Milan Stanic Lokva Rogoznicassa Omisissa.

Serbit tuhosivat Vukovarin käytännössä maan tasalle ja puhdistivat sen etnisesti Kroatian itsenäissyysodan alussa.

Milan Stanicin sisaren poika, 18-vuotias lukiolainen Marin Rajevic on samaa mieltä.

–En vihaa serbejä, mutta en myöskään hyväksy, että serbit polttavat lippujamme. Kenraaleiden vapauttaminen oli oikein. Serbit hyökkäsivät, kroaatit vain puolustivat itseään. Ja tämän oikeus on nyt vahvistanut, hän sanoo.

Kroaatit näyttävät saaneen tuomioiden peruuttamisesta uutta puhtia elämäänsä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa EU-jäsenyyden suosio olisi kasvanut, ja lamassa oleva talous saisi puhtia ihmisten euforiasta.

Kroatiasta on tulossa EU:n 28. jäsenmaa ensi kesänä, mutta viime kuukausina ihmiset alkaneet epäillä unioniin liittymisen järkevyyttä.

–Ensi vuosi on vielä vaikea, sitten aurinko alkaa paistaa meille täydeltä taivaalta, maalailee matkailusta elantonsa saava Milan Stanic tulevaisuutta.

Serbiassa puolestaan kansallismieliset ja radikaalit voimat ovat vaatineet maansa EU-neuvottelujen keskeyttämistä ja Serbian julistamista riippumattomaksi maaksi. Serbialaisen käsityksen mukaan EU ja Yhdysvallat on vahvasti sidoksissa Haagin tuomioistuimeen.

Virallinen Serbia on ilmoittanut, että se suhtautuu sotarikostuomioistuimen yhteistyöpyyntöihin tästä lähtien penseästi, ja rajoittaa yhteistyön koskemaan ainoastaan teknisiä kysymyksiä.

–Haagin päätös aivan varmasti lisää radikalismia Serbiassa. Me joudumme – taas kerran – selittämään, ettei serbejä vastaan ole olemassa kansainvälistä salaliittoa, harmittelee Dragan Popovic belgradilaisesta Center for Policy –ihmisoikeusjärjestöstä.

Radikaalit ja kansallismieliset, joille Kosovo –kysymys on ”pyhä” ovat tukea myös puolueiden ulkopuolelta. Serbia ei ole valmis tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä missään olosuhteissa.

Jos Serbia joutuisi valitsemaan EU:n ja Kosovon väliltä, serbialaiset ottaisivat mieluummin Kosovon, kertoo tuore mielipidekysely.

 

Neljän päivän//KAINALO// operaatio Myrsky

Kroatian itsenäistymissota alkoi kesällä 1991 ja päättyi Daytonin rauhaan joulukuussa 1995.

Operaatio Myrskyssä (Oluja) elokuussa 1995 Kroatia valtasi sodan alussa serbeille menettämänsä Krajnan takaisin. ”Krajnan serbitasavallan” hallinnassa oli lähes kolmannes Kroatiasta.

Myrsky kesti neljä päivää, vaikka käytännössä kroaattiarmeija saavutti tavoitteensa jo 48 tunnissa selkeän ylivoimansa ansiosta. Kroatian armeijan rinnalla taisteli Bosnian kroaatteja ja bosniakkeja.

Hyökkäyksessä kuoli eri lähteiden mukaan 400–2000 serbisiviiliä ja pakosalle joutui 150 000–220 000 ihmistä.

Kroaattien tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia ei aluksi tutkittu. Lopulta operaatio Myrskyä johtanut kenraali Ante Gotovina pidätettiin Espanjassa. Gotovina ja apulaissisäministeri Mladen Markac saivat Haagissa 24 ja 18 vuoden vankeustuomiot, jotka vetoomusaste kuitenkin viime perjantaina kumosi.

 

Kuvat: Pentti Väistö

Zadarissa juhlittiin Ante Gotovinan vapauttamista näyttävästi.

Milan Stanic tyttärensä Doran ja sisarenpoikansa Marin Rajevicin uskoo Kroatian tulevaisuuteen. Tahra itsenäisyyden historiasta on poistettu, kun kaksi kenraalia vapautettiin.

 

 

 

 

 

 

Maatilat omille kansalaisille Unkarissa

(julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa)

Parlamentin käsittelyssä oleva lakiesitys määrittelee kuka ja minkä verran maatalousmaata saa omistaa, valtiolle etuosto-oikeus.

 

Pääministeri Viktor Orbán (49) julisti Unkarin maatalousmaaksi tultuaan valtaan keväällä 2010. Nyt hän haluaa rajoittaa ulkomaalaisten maanosto-oikeutta pitääkseen maatilat omien kansalaisten käsissä.

 

Unkarin parlamentti on saanut käsittelyynsä lakiesityksen, jonka tarkoituksena on suojella pieniä ja keskisuuria maanomistajia ja viljelijöitä pankeilta ja keinottelijoilta. Laki mitätöisi jo aiemmin ”epämääräisillä sopimuksilla” tehdyt maakaupat.

 

Käytännössä jo nyt esimerkiksi itävaltalaiset hallitsevat 5–10 prosenttia Unkarin maatalousmaasta. He ovat tehneet bulvaanisopimuksia unkarilaisten maanomistajien kanssa. Maan omistaa unkarilainen ”olkihattu”, mutta käytännössä sitä viljelee ulkomaalainen viljelijä tai maatalousyritys.

 

Laki voimaan

jo ensi vuonna

Bulvaanisopimuksista tulisi laillisia, kun ulkomaalaisomistusta koskeva siirtymäaika päättyy keväällä 2014. Unkarin hallituksen tavoitteena on saada uusi maalaki voimaan sitä ennen, mahdollisesti jo ensi vuoden alusta. Siihen ei ole estettä, sillä Orbánin hallituksella on kahden kolmasosan määräenemmistö maan parlamentissa.

 

Lakiesityksessä määritellään tarkkaan, kuka ja minkä verran maatalousmaata voi omistaa. Valtiolla on oikeus puuttua maakauppoihin ja tarvittaessa estää ne etuosto-oikeudellaan.

 

Unkarin viljelykelpoisesta maasta 90 prosenttia on yksityisomistuksessa. Yritysten osuus on peräti 41 prosenttia, sillä aiemmin valtion omistamat maatalousyhteisöt muutettiin 1990-luvun alussa yritysmuotoisiksi.

 

”Menkööt

Itävaltaan”

Orbán on esitellyt hallituksensa lakiesitystä värikkäin sanankääntein viljelijäväestölle ja korostanut, että Itävallassa on vastaavanalainen laki. Itävallassa on jonkinlaisia rajoituksia ulkomaalaisten maanostolle, tosin ne koskevat pääasiassa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia, ja käytännöt vaihtelevat eri osavaltioiden välillä.

 

–Viljelymaata haluavat menkööt Itävaltaan ja ostakoot sitä sieltä, meiltä ei heru enää neliömetriäkään, Orbán julisti äskettäin viljelijäyhdistyksen nuoriso-osastolle Ceglédissä.

 

Unkarin oppositio pitää pääministeri Viktor Orbánin uudesta maalaista käyttämää retoriikkaa poliittisena ”pluffina”. Ulkomaalaisomistuksen vastustaminen oli yksi Orbánin tärkeimmistä vaaliteemoista viime vaaleissa.

 

–Laki ei koske ulkomaalaisia, jotka viljelevät maata unkarilaisten kanssa omistamiensa yhteisyritysten kautta, muistuttaa sosialistipuolueen kansanedustaja Zoltan Gogos.

 

EU:n uudet jäsenmaat saivat pitkät siirtymäajat rajoittaakseen maatalousmaan siirtymistä ulkomaalaisomistukseen. Unkarin siirtymäaika oli seitsemän vuotta ja se sai siihen vielä neljän vuoden jatkoajan. Puolan siirtymäaika on peräti 12 vuotta.

 

Unkari on yksi EU:n suurimmista viljan ja öljykasvien tuottajista. Maatalousmaa on pysynyt hyvin halpana ulkomaalaisomistusta koskevien rajoitusten ansiosta.

 

Hevosella akaasiapuiden varjossa

 

 

 

 

Kuva: Pentti Väistö

Teksti: Tuula Koponen ja Pentti Väistö

(Julkaistu Karjalaisessa 21.10.2012.)

Ohut hiekka pöllyää. Ratsukot laukkaavat Pusztavacsin aroilla Unkarissa. Avaraa, paikoin istutettua tai maatalouskäytössä olevaa pustaa on silmänkantamattomiin. Välillä hevoset siirtyvät käyntiin metsäpolulle tammilehtoon tai akaasiapuiden lempeänvihreään varjoon.

 

Lokakuussakin lämpötila saattaa kivuta Unkarissa yli 20 asteen. Parituntisen ratsastusvaelluksen jälkeen sekä hevoset että ratsastajat ovat hiestä märkiä ja nälkäisiä.

 

Hevoset pääsevät syömään laitumelle, jota on aidattu niiden käyttöön 70 hehtaaria. Ratsastajat kuljetetaan kahdeksan kilometrin päässä Újlengyelissä  sijaitsevalle Akác-tanyalle, jossa kokki Mária Simon tarjoilee tuhtia unkarilaista maalaisruokaa: tárkonyos ragulevesiä – rakuunalla maistettua lihakeittoa, lisukkeiksi hapankaalisalaattia ja valkoista leipää sekä jälkiruuaksi uunituoretta omenapiirakkaa.

 

Akác-tanyan unkarilainen emäntä Katalin ”Kati” Mucsi ja suomalainen isäntä Eero Paakkola ruokailevat vieraidensa kanssa samassa pitkässä pöydässä. Vaikka aamulla kaikki ratsastajat eivät edes tunteneet toisiaan, lounaalla he ovat jo kuin samaa perhettä.

 

–Maisemat ovat upeat ja hevosella voi täällä mennä todella lujaa, sanoo jo kahdeksatta kertaa Akác-tanyalla vieraileva Antti Valtanen Vantaalta.

 

–Eikä täällä tärkeillä, oleminen on mutkatonta ja sen vuoksi niin mukavaa, jatkaa miehensä ajatusta vaimo Sari Sopanen.

 

Rento ilmapiiri ja joustavuus ovat tilan valtteja. Ratsastusryhmien vetäjät jakavat hevoset ja ratsastajat kokemuksen perusteella. Jokainen valjastaa hevosensa itse. Lantaa saa luoda tai olla luomatta ­ ­– aivan kuten haluaa. Myös aikatauluissa joustetaan.

 

Takaliston kipeydyttyä voi pitää vapaapäivän ja mennä vaikkapa maalaismarkkinoille ja Budapestiin. Tai ottaa parin tunnin hieronnan. Eero Paakkola tarjoutuu mielellään kuskiksi myös kyläkapakkakierrokselle, joka kuuluu ratsastusmatkalaisten perinteeseen. Hevosen selästä pudonnut tarjoaa kierroksen kaikille.

 

Akác-tanyasta tuli ratsutila vahingossa. Paakkola tuli Unkariin rautaesiripun murtuessa vuonna 1989 ja aloitti kahden liikemiestuttavansa kanssa strutsifarmarina.

 

–Sitten ostin hevosen yhdelle tuttavalleni 60-vuotislahjaksi. Samassa kaupassa sain toisenkin hevosen. Tuttavat ehdottivat, että tännehän voisi tuoda suomalaisia ratsastamaan. Nyt hevosia on yli 30 ja ympärillä 17 000 hehtaaria pustaa, Eero Paakkola sanoo.

 

 

 

Ratsutila pystyy majoittamaan kerralla 60 ihmistä joko päärakennuksessa sijaitsevissa huoneissa tai mökeissä. Pihapiirissä on katos leivinuuneineen, uima-allas, suolapalju sekä kolme erilaista saunaa, joissa Paakkola on saunottanut paitsi ratsastajia, metsästäjiä, lomailijoita ja alan työharjoittelijoita myös suomalaisia ja unkarilaisia ministereitä ja liikemiehiä.

 

–Tänne tullaan metsästysretkille, tutustumaan esimerkiksi mehiläisten hoitoon tai sikaloihin tai viettämään perhejuhlia. Kolmasosa asiakkaistamme on ratsastajia, kertoo Paakkolan vaimo ja yhtiökumppani Katalin Mucsi.

 

Uusinta uutta ovat suomalaisille eläkeläisille markkinoitavat omistusasunnot. Ensimmäinen kuuden huoneiston rivitalo on jo valmis, ja yhtä asuntoa vaille myytykin. Tontilla on rakennusoikeus kolmelle uudelle rivitalolle, joita ryhdytään rakentamaan sitä mukaa, kun ostajia ilmaantuu.

 

 

 

 

Fakta: Lentäen tai matkailuautolla

 

Budapestiin on lentoja Helsingistä, Tampereelta ja talvikautta lukuun ottamatta myös Turusta.

 

Akác-tanya sijaitsee Újlengyelissä 55 kilometrin päässä Budapestista etelään.

 

Isäntäväki järjestää lentokenttäkuljetukset. Budapestin lentokentältä voi halutessaan vuokrata auton. Akác-tanyalla on myös paikkoja matkailuautoille.

 

Marras- ja joulukuussa täysihoito on alkaen 42 euroa, tammi-maaliskuussa 36 euroa vuorokausi sisältäen myös 2 tunnin ratsastuksen. Muina aikoina täysihoito maksaa 56-86 euroa riippuen majoituksen tasosta.

 

Matkustajavakuutus on pakollinen ja Eurooppalainen sairaanhoitokortti on suositeltava.

Useamman päivän ratsastavilla on oltava omat varusteet, varsinkin ratsastuskypärä.

 

 

 

 

 

 

Yli 300 päivän taistelu sananvapauden puolesta

Potkut saanut televisiotoimittaja Balázs Nagy Navarro on palkittu mm. Italiassa ja Saksassa, Unkarissa hänen protestinsa on vaiettu kuoliaaksi.

 

Tuula Koponen ja Pentti Väistö

Budapest

Unkarin valtiollisen televisioyhtiön (MTV) pääsisäänkäynnin edessä on teltta, joka on koristeltu iskulausein: unkarilaiset sanovat ei, unkarilaisten kunnia ei ole myytävänä.

Toimittaja Balázs Nagy Navarron viime joulukuussa aloittama taistelu rehellisen journalismin puolesta on kestänyt jo yli 300 päivää.

MTV:n kokeneimpaan kaartiin kuulunut ulkomaantoimittaja sai potkut arvosteltuaan uutistoiminnan epäkorrekteja menettelytapoja ja poliittisesti tarkoituksenmukaisten valheiden levittämistä verovaroin ylläpidetyssä julkisessa mediassa.

Nagy Navarro ei voinut enää pitää suutaan kiinni, kun uutisraportissa sumennettiin hallitukselle kiusallisen entisen korkeimman oikeuden puheenjohtajan kasvot. Yleensä menettelyä sovelletaan rikoksista epäiltyihin tai rikollisiin.

Ja mitä Nagy Navarro on saanut protestillaan aikaan? Ei muuta kuin että MTV on siirtänyt pääsisäänkäyntinsä B-rappuun kauemmas mielenosoittajien teltasta.

–Edes kaupalliset kanavat eivät enää raportoi mielenosoituksestamme, ne haluavat pysyä kaukana poliittisista aiheista peläten toimilupiensa menettämistä, sanoo Nagy Navarro.

Opposition äänenä toimiva Klubrádió on joutunut taistelemaan taajuudestaan ja on saanut toistaiseksi toimiluvan vain kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Kriittisesti hallitukseen suhtautuva ATV-televisioyhtiön ohjelmien näkyvyyttä on rajoitettu, eikä se enää kata koko Unkaria.

Balázs Nagy Navarron mukaan pääministeri Viktor Orbanin hallitus pyrkii vaikuttamaan myös painettuun sanaan suuntaamalla omat sekä sitä lähellä olevien yritysten mainokset  Fidesziä kannattaviin lehtiin.

Taistelussa ei toivottua journalismia vastaan on menty jo niin pitkälle, että valtiollinen uutistoimisto MTI vaatii omalla nettisivullaan bloggaavalta toimittajalta 35 000 euron korvausta uutistoimistoa loukanneesta kirjoituksesta.

–MTI on luopunut uutistoimiston perustehtävästä välittää uutisia, olivatpa ne miten kiusallisia tahansa. Se ei esimerkiksi ole kertonut mielenosoittajaryhmämme saamista kansainvälisistä tunnustuksista, Nagy Navarro sanoo.

Nagy Navarro ja hänen kollegansa Aranka Szávuly ovat kumpikin äskettäin perustetun riippumattoman tv-toimittajien ja elokuvantekijöiden ammattiliiton varapuheenjohtajia.

Molemmat ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta sanavapauden puolustamisesta. Aiemmin tänä vuonna heidät palkittiin Italiassa ja nyt maanantaina Leipzigissa Saksassa, jossa heille ojennettiin lehdistön vapauden ja tulevaisuuden palkinto.

Yli 300 päivää kestäneen mielenosoituksen ajan Nagy Navarro on ollut työttömänä ja on hämmentynyt siitä, ettei edes mikään kaupallinen televisio ole tarjonnut hänelle töitä.

Balázs Nagy Navarro ei ole päättänyt, milloin hyödyttömältä tuntuva mielenosoitus päättyy.

–Haluamme yhä muistuttaa siitä, että tässä maassa on jotain pahasti pielessä. Olen työskennellyt monien hallitusten aikana, kaikki ne pyrkivät vaikuttamaan uutistoimintaan, mutta nyt kansaa manipuloidaan ja sille valehdellaan häpeämättä, sanoo rauhallisesti ja analyyttisesti asioihin suhtautuva Balázs Nagy Navarro.

Nagy Navarron mielestä syy kärjistymiseen ja kansan kahtiajakoon on syvälle pesiytyneessä korruptiossa.

–Kuva on tällä hetkellä hyvin musta ja Unkarin tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä on korruption taso. Näen ainoana ulospääsytienä laajan koalitiohallituksen syntymisen mutta sen suhteen olen hyvin pessimistinen, sanoo Nagy Navarro.

Nagy Navarro vertaa Fidesziä kommunistipuolueeseen, joka ei myöskään sietänyt toisinajattelijoita tai johtajansa haastajia.

Fakta: Median valvonta Unkarissa

 Medialain toimeenpanon yhteydessä 2010 perustettiin kansallinen media- ja uutisvälitysvirasto.

Viraston alaisuudessa toimiva medianeuvosto valvoo tiedotusvälineiden toimintaa.

Medianeuvostossa on vain valtapuolue Fideszin edustajia.

Mediaviraston puheenjohtajan valitsee pääministeri Viktor Orban.

Medianeuvosto antaa Suomen JNS:n tapaan päätöksiä, mutta sillä on oikeus jakaa myös rangaistuksia ja päättää luvista sekä lupamaksuista.

Päätöksissään medianeuvosto voi nojata uuteen perustuslakiin, jonka mukaan Unkarin kansaa ei saa julkisesti loukata.

 

 

 

Peliautomaatit kiellettiin Unkarissa

“Yksi peliautomaatti tuhoaa kymmenen perheen elämän”

Ulkomaat

13.10.2012

Kirjoittanut STT–TUULA KOPONEN, PENTTI VÄISTÖ

 

 

Unkarin hallitus kykenee tarvittaessa vikkeliin päätöksiin. Maa kielsi pikalailla peliautomaatit runsas viikko sitten.

Peliyrittäjät ja pubien omistajat ovat jo joutuneet laittamaan lappuja luukulle. Pikalaki on yksi esimerkki siitä kuinka arvaamattomia käänteitä Unkarin taloudessa voi tapahtua.

Kieltopäätös on lähes täydellinen. Peliautomaatteja saa vastedes olla vain kolmessa kasinossa, joista kaksi on Budapestissa.

–Kerrankin hallitus teki aivan oikein. Säästämme ison summan rahaa, koska emme voi enää pelata. Automaatit olivat todellisia rosvoja, sanoo Anton Tihany.

Tihanylla ja hänen vaimollaan on ollut tapana pistäytyä pelihallissa Szentendressä lähellä Budapestia lähes päivittäin. Nyt hallin ovi on kiinni, ja työttömäksi jäävät työntekijät kantavat automaatteja varastoihin.

Tihanyn tapaan useimmat unkarilaiset ovat samaa mieltä pelikiellosta. Unkarissa arvioidaan olevan 100000 peliriippuvaista, ja 500000 ihmistä pelaa riskirajalla. Rahaa “yksikätisiin rosvoihin” syytää pääasiassa köyhin väestönosa.

Jopa oppositio on tällä kertaa kiitellyt hallitusta kieltolaista.

Hallitus on arvioinut, että yksi peliautomaatti tuhoaa kymmenen perheen elämän.

Vielä viime syksynä Unkarissa oli 23000 peliautomaattia. Niiden määrä väheni kuitenkin 6000:een, kun hallitus viisinkertaisti peliautomaateista perittävän veron keväällä.

Ulkomaille työnhakuun?

Pelipaikkoja pyörittävät yrittäjät ja heidän työntekijänsä ovat kiellosta järkyttyneitä. Eri arvioiden mukaan jopa 30000 ihmistä menettää työnsä, kun pelipaikat suljetaan ja 1200 alan yrittäjää lopettaa toimintansa.

–Uutta työpaikkaa ei ole tiedossa. Ehkä on lähdettävä ulkomaille, sanoo 27-vuotias Karolyksi esittäytyvä pelihallin työntekijä Szentendressä.

Talousvaikeuksissa rämpivän Unkarin nuorisotyöttömyys on noussut jo lähelle 30:a prosenttia. Se on uusi tikittävä aikapommi.

–Lakia muutettiin jatkuvasti, lopulta meiltä vietiin koko elinkeino. Aiomme nostaa asiasta oikeusjutun ja päätepysäkki on tarvittaessa vaikka Bryssel tai Strasbourg, sanoo puolestaan Unkarin peliautomaattiyhdistyksen (MSZSZ) puheenjohtaja István Schreiber ATV-television haastattelussa.

Peliautomaatit ovat olleet valtiolle rahasampo. Se on saanut niistä vuosittain 30 miljardin forintin eli lähes 100 miljoonan euron verotulot. Pelipaikkojen sulkemista on perusteltu paitsi sosiaalisten ongelmien kasvulla myös valtioon kohdistuvalla turvallisuusuhkalla, jota hallitus ei kuitenkaan ole tarkentanut.

–Joku haluaa pelibisneksen itselleen, emme vain vielä tiedä kuka, arvelee István Schreiber.

“Emme antaudu IMF:lle!”

Peliautomaatit pannaan julistanut pääministeri Viktor Orbanin hallitus sai lähes rajattoman vallan kevään 2010 parlamenttivaaleissa, ja se on myös käyttänyt sitä tehokkaasti. Orban on muokannut koko yhteiskunnan uuteen kuosiin ja uusinut perustuslain.

Pahoin velkaantunutta taloutta se ei kuitenkaan ole saanut nousuun.

Unkarin uutta, arviolta 15 miljardin euron lainasopimusta on lykätty kohta lähes vuosi, koska Orban ei ole suostunut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ehtoihin.

Alkuviikosta Unkarin hallitus aloitti maan suurimmissa päivälehdissä ilmoituskampanjan, jossa se vaatii IMF:ää kunnioittamaan Unkarin itsenäisyyttä. Kampanja maksaa 700000 euroa.

–Emme antaudu IMF:lle, viestissä sanotaan.

 

Puola kasvaa yhä

 EU-tuet, isot kotimarkkinat, pienyrittäjyys ja vierastyöläisten palkkapussit ulkomailta pitävät kansantalouden nousu-uralla eurokriisistä huolimatta.

 

Tuula Koponen ja Pentti Väistö

Varsova/Krakova

 

Maciej Król on tyytyväinen mies. Hänellä on työpaikka veljensä matkailuyrityksessä Varsovan esikaupunkialueella ja mahdollisuus matkustella sesongin ulkopuolella.

–Olen käynyt talvisin Kaakkois-Aasiassa, esimerkiksi Filippiineillä ja Vietnamissa. Siellä on halvempaa, Euroopan matkoja en voisi edes kuvitella, Król sanoo vilkkaasti elehtien.

Królin tyytyväisyys on seurausta pitkään jatkuneesta nousukaudesta Puolassa. Talous kasvoi – ainoana EU-maana – vuosien 2008-2009 taantumasta huolimatta ja ennusteen mukaan kasvaa myös tänä ja ensi vuonna kaksinkertaisin luvuin esimerkiksi Saksaan tai Suomeen verrattuna.

–Elämä on kohentunut koko ajan, mutta silti jotkut valittavat. Kysyn heiltä, mitä muuta te vielä tarvitsette? Teillähän on jo asunto, auto ja varaa matkustella melkeinpä minne tahansa. Sellaisesta ei osattu edes uneksia 25 vuotta sitten, Maciej Król ihmettelee.

Harmaan sosialismin rippeitä on vaikea löytää Varsovan ja Krakovan tapaisista kaupungeista. Puolalaisten elintason koheneminen on silmin nähtävissä. Autot ovat isoja ja uusia, joka puolella rakennetaan moottoriteitä, kauppakeskuksia ja asuntoja.

Kansainväliset yritykset valmistavat Puolassa esimerkiksi autoja, taulutelevisioita ja komponentteja lentokone- ja helikopteriteollisuudelle. Rekat kuljettavat puolalaisia elintarvikkeita EU-maihin. Kaupunkien sisääntuloteiden varret suorastaan pursuavat erilaisia pienyrityksiä, jotka muodostavat talouden selkärangan.

–Monella nuorella saattaa olla hyvä työpaikka, mutta silti tavoitteena on oman yrityksen perustaminen. Se on monen mielestä ainoaa oikeaa itsenäisyyttä ja uran huippu, kuvaa puolalaista individualismia Skandinavian kauppakamarin varapuheenjohtaja ja suomalaisen kauppakillan puheenjohtaja Johan Puotila.

Lähes 40 miljoonan asukkaan Puola on isoin uusista EU-maista. Se on kahmaissut eniten EU:n tukirahoja, vuonna 2013 päättyvällä kaudella peräti 85 miljardia euroa. EU-tukien lisäksi talouskasvua on pitänyt yllä vienti muihin EU-maihin, lähinnä Saksaan. Puolan tavoitteena on säilyttää tuet vähintään 70 miljardissa eurossa myös tulevalla kaudella.

Yksi kulutusta ja samalla kasvua ylläpitävä tekijä on ollut ilmiö, joka tunnetaan Euroopassa nimellä ”puolalainen putkimies”. Jopa parin miljoonan puolalaisen on arveltu työskennelleen tai työskentelevän ulkomailla ja lähettävän ison osan tienesteistään perheilleen Puolaan.

–Työttömälläkin perheenäidillä on vara tehdä ostoksia, jos mies on töissä Saksassa. Se on iso tekijä Puolan taloudessa, sanoo Ewelina Konstancja Nowosielska Krakovassa.

Hän on muuttanut useamman kerran miehensä työn perässä Puolassa ja etsii nyt uutta työpaikkaa Wroclawista, jonne he asettuivat keväällä.

–Olen nyt paljon toiveikkaampi kuin edellistä työpaikkaa etsiessäni. Wroclaw on iso kaupunki, siellä on paljon yritystoimintaa, myös isoja kansainvälisiä yrityksiä, yritysviestinnän tehtäviä haeskeleva Konstancja Nowosielska sanoo.

Ewelina Konstancja Novosielska oli alle 10-vuotias sosialismin romahdettua Puolassa 1990-luvun taitteessa. Sen jälkeen Puolaan syntyi uusi ja iso sukupolvi, joka on nyt tulossa työelämään. Eläkepommi on vielä kaukana, ja kysymys kuuluukin, pystyykö Puola työllistämään uuden ikäluokan.

 

 

Menestystarina mutta kuinka kauan?

 

Puola on ollut menestystarina muihin Keski- ja Itä-Euroopan maihin verrattuna. Sen julkinen talous on jokseenkin tasapainossa lukuun ottamatta budjettivajetta, jota hallitus ei ole saanut painettua alle 3 prosentin.

Myös poliittisesti Puolaa voi pitää vakaana. Keskustaoikeistolaista kansalaisfoorumia (PO) edustava pääministeri Donald Tusk sai valtakirjan toiselle kaudelle viime syksyn parlamenttivaaleissa.

Tapaus oli historiallinen sosialismin jälkeisessä Puolassa ja henkilökohtainen riemuvoitto Tuskille, jonka nimi nousee varmasti esille valittaessa EU-komissiolle uutta puheenjohtajaa. Tuskin johdolla Puola on ottamassa sille kuuluvan paikan EU:ssa.

 

Synkkiä pilviä on kuitenkin ilmaantumassa taivaalle. Talouskasvua yllä pitänyt kotimainen kysyntä on heikkenemässä.  Ensimmäisinä vaikeuksissa ovat pienyritykset, joilla ei ole mistä karsia kulujaan. Vierastyöläisiä on palannut kotiin tyhjin käsin, sillä työtä ei ole tarjolla muissakaan EU-maissa.

Hallitus on jo alentanut kasvuennusteitaan tälle ja ensi vuodelle. Jos vienti Saksaan tyrehtyy, Puola on vaikeuksissa.

Liikkeellä on myös poliittinen oppositio. Konservatiivinen Laki ja oikeus –puolue (PiS) järjesti äskettäin kymmeniä tuhansia ihmisiä keränneen hallituksen vastaisen mielenosoituksen Varsovassa. Populistinen Palikot-liike kutsuu kannattajansa kaduille lokakuun puolivälissä.

 

Fakta: Puola

Asukkaita 38,3 miljoonaa, josta työvoimaa 24,6 miljoonaa.

EU:n seitsemänneksi suurin kansantalous.

Bkt 65 % EU:n keskiarvosta eli 356,8 mrd. euroa (2011).

Bkt:n kasvuennuste 2,7 % (2012), 2,2 % (2013).

Inflaatio 3,8 % (elokuu 2012).

Työttömyys 12,5 prosenttia (elokuu 2012).

Keskipalkka 900 euroa.

 

 

Sapoteekit kiittävät Suomea metsätaidoistaan

Tuula Koponen ja Pentti Väistö
San Pedro el Alto, Meksiko, 2009

Moottorisahan ääni kuuluu alhaalta jyrkässä vuoren rinteessä. Kaksi nopealiikkeistä miestä ohjaa 2,4 metrin mittaan katkaistuja havupuutukkeja kuorma-auton lavalle. Tukit nousevat rinteestä vaijerien avulla, joskus vetomatka on jopa puoli kilometriä. Työ vaatii tarkkuutta ja lihasvoimaa. Monitoimikoneilla ei olisi näissä metsissä mitään virkaa.

-Jyrkkä rinne ja liukas maa ovat pahinta, mutta onneksi onnettomuuksia sattuu harvoin, sanoo metsuri Gilbert seuratessaan kaatamansa rungon nousua muiden tukkien joukkoon.

Gilbert on Meksikon sapoteekki-intiaani ja kuuluu 1725 asukkaan yhteisöön San Pedro el Altossa. Yhteisö hallinnoi 30 000 hehtaarin metsäomaisuutta jylhien vuorten ja tuuheiden mäntymetsien keskellä Oaxacan osavaltiossa kaakkois-Meksikossa.

Näissä metsissä Suomella on hyvä maine – toisin kuin Argentiinan ja Uruguayn rajalla, jossa rähistään yhä Metsä-Botnian tehtaasta.

-Ihmiset ovat todella kiitollisia Suomelle metsäyhteistyöstä. San Pedron metsäkommuunista on sen ansiosta tullut edelläkävijä suunnitelmallisen metsätalouden kehittäjänä Meksikossa, sanovat tutkija Diego Garcia Osorio Mexicosta ja tekninen johtaja Raul Fernandez Cortez San Pedrosta.

Metsistä tulot kyläyhteisölle

San Pedro el Alto on yksi lukuisista meksikolaiskylistä, joille suomalaiset metsäalan asiantuntijat laativat vuosina 1986-1995 metsäsuunnitelman. Yhteisöillä on Meksikon vallankumouksessa saavutettu perustuslaillinen oikeus hallita maitaan. Suunnitelmat käänsivät uuden lehden Meksikon metsien synkässä historiassa. Metsien tuhoaminen loppui, hakkuista tuli laillisia ja puun myynnistä tulee rahaa.

Metsätulojen ansiosta Meksikon alkuperäiskansoihin kuuluvat sapoteekit kykenevät elämään alkuperäisellä kotiseudullaan. Heillä on itsehallinto mutta veronsa he maksavat muiden tavoin valtiolle ja osavaltiohallinnolle.

Metsätulojen lisäksi yhteistä kassaa kartuttavat naisten pyörittämä vedenpullottamo, taimikauppa, hedelmä- ja puutarhapalstat.

-Olemme rakentaneet kouluja, kunnostaneet kirkon sekä yli 100 kilometriä metsäautoteitä. Meillä on 12 linja-autoa, kuorma-autoja ja metsäkoneita. Meillä on oma terveyskeskus, ambulanssi, lääkäri ja hoitaja sekä kuusi vedenpuhdistamoa. Meillä on jopa tv:n satelliittikanavat, luettelevat yhteisön jäsenet ylpeinä.

Luontoa kunnioitetaan

Sapoteekit kunnioittavat luontoa. Puut kasvavat siemenestä, vedenpullottamo pakkaa raikasta vuoristovettä ja viljelyssäkin luotetaan kompostin elinvoimaan.

-Puunkorjuuta olisi kuitenkin saatava tehokkaammaksi ja puuta säästävämmiksi, liian paljon hyvää puuta vaurioituu rinteissä. Myös saha- ja huonekaluteollisuutta olisi kehitettävä, samoin kemiallista puunjalostusta, sanoo Manuel Vasquez, joka on ollut metsäyhteistyössä mukana jo 1960-luvulta.

Tutkija Diego Garcia tarkastelee yhteistyötä vanhan intiaaniperinteen näkökulmasta. Hän pelkää, että nuori sukupolvi ei enää ymmärrä metsien merkitystä.

-Vanhat taistelivat metsän itselleen ja arvostavat niitä sen vuoksi. Nuoret ovat saaneet metsän lahjaksi ja näkevät sen eri valossa. Elämä yhteisön ulkopuolella on monelle nuorelle houkuttelevampaa, sanoo Diego Garcia.

Kuuma ja kostea loppu Meksikon matkalle

Pentti Väistö
2009 

Acapulco on rannikkokaupunki noin 400 kilometrin päässä pääkaupunki Mexicosta etelään. Ennen minua kaupungissa ovat pistäytyneet työasioissa mm. Tarzan, Rambo, Elvis, Humbrey Bogart ja Clint Eastwood, vain muutamia mainitakseni.

Elvis voi vielä elää, kuten monet uskovat, mutta ei ainakaan Acapulcossa, sillä reippaasti ylipainoisena hän ei kestäisi kaupungin kuumaa ja kosteaa ilmastoa. Joulunkin aikaan jolloin ilma on siedettävää, se on pääasiassa sietämätöntä, lämpöä yli 30 astetta ja kosteutta lähes 90 prosenttia. Se ei näytä meksikolaisia haittaavan sillä kaupunki kuhisee vuoden vaihteen viettäjiä eri puolilta Meksikoa ja USA:ta.

Acapulco ei enää pitkään aikaan ole ollut rikkaiden amerikkalaisten lomaparatiisi mikä sopinee meksikolaisille hyvin, sillä he eivät juuri jenkkejä ihastele. Meksikolaisten mukaan syy on se, että pohjoiset naapurit pitävät heitä alempiarvoisina ja unohtavat kirkkaasti laillisten ja laittomasti USA:han tulleiden meksikolaisten siirtolaisten merkityksen maansa taloudelle.

Meksikoon palaa kotimaan joulujuhlaa viettämään lähes 2 miljoonaa USA:ssa asuvaa meksikolaista. He tuovat tullessaan rahaa noin 5 miljardia dollaria. Se näkyy ja kuuluu myös Acapulcossa. Hotellit ovat täynnä suuria meksikolaisia perheitä.

Meksikossa on tapahtunut samaa mitä Euroopan itäosissa. Maassa on jo aloittain ja paikoittain työvoimapula. USA:n työmarkkinoille siirtyviä meksikolaisia paikkaavat Latinalaisen Amerikan köyhimmistä maista tulevat siirtolaiset aivan kuten Itä-Euroopassa vielä idempää tulleet entiset neuvostoliittolaiset.

Meksiko on Chilen ohella Latinalaisen Amerikan hyvinvointivaltio. Kun hyvinvointia mitataan keskiarvolla, tilanne näyttää siedettävältä. Mutta kun tarkastellaan yli 100 miljoonan meksikolaisen hyvinvointia yksilöittäin, on pahoinvointi kuitenkin raa´an yleistä. Noin puolet meksikolaisista joutuu tulemaan toimeen parilla kymmenellä pesolla, siis kahdella dollarilla päivässä.

Meksikossa kaupan kassa saa palkkaa 2000 pesoa kuukaudessa, noin 130 euroa. Hän saa vuodessa kuusi, tai jos työnantaja on oikein hyväntahtoinen, jopa 10 lomapäivää. Jos hän pystyy viettämään ne jouluna Acapulcossa, se on lähes yhtä suuri ihme kuin Jeesuksen syntymä.

Johtavan bisnesluokan pomot tienaavat Meksikossa helposti moninkertaisesti suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna, ja alemmallakin johtotasolla palkat nousevat muhkeiden bonusten ansiosta suomalaisia korkeammalle.

Meksikossa myös elää ja voi hyvin maailman toiseksi rikkain mies, Carlos Slim. Hänen hyvinvointinsa perustuu siihen, että hänelle on avokätisesti suotu yksinoikeus harjoittaa matkapuhelinbisnestä. Slimin omaisuuden arvo on mittaustavasta riippuen joko 30 miljardia tai 65 miljardia dollaria.

Meksikolaisten isänmaallisuutta, ristiriitaista hyväntahtoisuutta ja rauhallisuutta kuvaa hyvin se, että hyvin monet meksikolaiset ovat asiasta hyvin tyytyväisiä. Vaikka puhelinmaksut ovatkin lähes maailman korkeimmat, ne sentään menevät meksikolaiseen taskuun. Todennäköinen toinen vaihtoehtoinen taskuhan olisi se pahin: amerikkalainen.

Suomessakin ajateltiin joskus vähän siihen tapaan, että parempi maksaa omille enemmän kuin ruotsalaisille vähemmän. Mutta siitähän on jo mahdottomasti aikaa.

Meksikossa on paljon asioita joita ei voi hyväksyä, mutta varsinkin ulkopuolisena ne on vain siedettävä. Yhä useammin minusta tuntuu siltä, että meille suomalaisille niin rakkaat onnellisuuden tukipilarit: turvaväli, hygienia ja sauvakävely, eivät sittenkään ehkä ole oikein valitut.

Voiko se olla totta?

Chiliä, yöpakkasia ja sapoteekki-intiaaneja

Pentti Väistö

Olemme palanneet Kuubasta takaisin Meksikoon. Lähdemme heti seuraavana aamuna San Pedro El Alton metsätyömaalle Oaxacan osavaltioon. Sapoteekki-intiaanien kommuuni sijaitsee lähes 3000 metrin korkeudessa noin 400 kilometriä pääkaupunki Mexicosta etelään.

Jo illalla alkaa olla viileää ja isäntinämme toimivat sapoteekkimiehet etsivät meille touhukkaasti lisää huopia, sillä yöstä on tulossa kylmä.

Aamulla nurmikot ovat yöpakkasen jäljiltä kuurassa. Sisäilma ohutlautaisessa parakissa on lähellä nollaa. Kukko kiekuu malttamattomasti kuudelta eivätkä neljä huopaa auta piilottamaan sen käskevää ääntä. Työt alkaisivat seitsemältä. Meille on luvattu lämmintä pesuvettä puoli seitsemältä. Joku tulisi ilmoittamaan kun se on valmista.

Auringon nousu lämmittää kylmää maata ja lämpö nostaa usvaa tuuhealatvaisten mäntyjen ympärille. Kierukkana parakin edessä nukkunut koira nousee venyttelemään jäykistyneitä jäseniään. Koira muistuttaa siitä, että kylmään aamuun heräämisessä on säilytettävä mielen tyyneys tai päivä lähtee muuten helposti väärille raiteille. On muistettava, ettei korkea paikka, yöpakkanen, nuhruinen sänky eikä aamuvilu ole kenenkään vika. Itse tulin, vapaaehtoisesti, oikein pyysin päästä tänne.

Pienet sapoteekkinaiset nousevat arasti hymyillen ruokalaparakin kovalta ja kylmältä puulattialta kun kolistelen keittiöön tulen ääreen lämmittelemään käsiäni. Naiset ovat siis nukkuneet yönsä työnsä ääressä.

Meille on keitetty teetä ja lämmitetty tortilloja, sillä sanoin illalla etten voi olla aamulla syömättä tulematta vihaiseksi. Keittiöstä vastaava ystävällinen vanhempi nainen ymmärsi suomalaisen miehen vatsan liikkeet. Meksikolaiset eivät syö aamiaista vielä tähän aikaan, vaan vasta kahden ensimmäisen työtunnin jälkeen.

Nuori mies tulee ilmoittamaan, että vesi on nyt lämmintä. Palelee yhä, joten kuuma suihku on tarpeen. Töihin valmistautuvat miehet teroittavat ja kalistelevat jo työkalujaan. Näillä ”viidakkoveitsillä” he karsivat ohuimpia männyn oksia lähisavotalla.

Sapoteekit itse ovat pieniä, mutta heidän kunnioittamansa männyt kasvavat suuriksi ja suoriksi. Ne ovat parasta sahatavaraa ja pylväspuita. Kommuuni saa elantonsa myymällä metsää 50000 kuutiota vuodessa, ja niin sen yli 5000 asukasta voi elää itsenäistä elämää kuoppaisen ja kiemuraisen tien takana.

Pääkylässä, San Pedron taajamassa on kirkko ja koulu. Kylän vanhin mies nojaa mystisesti kunnantalon nurkkaan ja seuraa arvoituksellisella katseellaan koululasten leikkiä.

Savotalla miehet laskevat syväuurteisesta vakavasta vanhuksesta leikkiä ja nimittävät häntä San Pedron terroristiksi, Osama Bin Ladeniksi. Metsätöitä johtava insinööri Raul puolestaan saa kuulla olevansa Fidel. Raul ei selvästikään ole ihastunut lempinimeensä. Metsässä viikot viettävät miehet osoittavat piloillaan olevansa hyvin tietoisia maailman tilasta.

Katselemme puita ja taimia, juttelemme niitä näitä. Miehet kertovat, etteivät monet kommuunissa asuvat ole koskaan käyneet edes oman osavaltionsa Oaxacan pääkaupungissa, saati sitten koko Meksikon liittovaltion pääkaupungissa. Oaxacaan on kahden tunnin matka, Mexicoon menee täältä melkein kymmenen tuntia.

Täällä on hyvä olla. Oaxacassa rettelöidään jatkuvasti. Milloin opettajat lakkoilevat palkkojensa puolesta, ja milloin poliisit miehittävät kaupungintalon saadakseen luvatut joulurahat. Mexicossa puolestaan alastomat osoittavat ikuisesti mieltään ja kaduilla rysähtää vuodessa yli 22000 kolaria. Näistä 70 prosenttia ajetaan kännissä.

San Pedro El Alton savotalla aika kuluu ja aurinko lämmittää jo. Pian on meksikolaisen aamiaisen aika. Miehet syövät punaisella chilillä maustettua keittoa ja lisäävät siihen vielä vihreää tulistaakseen sen sopivaksi. Nyt keitto on niin väkevää, että siihen tottumattomalta salpautuu henki, kasvot muuttuvat ensin tulipunaisiksi ja sitten sinivalkoisiksi hapen puutteesta. Mahtaako näillä ihmisillä olla erikoinen chilinsietogeeni, vai onko hymy keittoa syövillä kasvoilla vain pitkän harjoittelun tulos?